Sisällys
Nousukalan jäljillä jokisuilla
Keväällä ja syksyllä taimen kerääntyy jokisuiden ja virtapaikkojen tuntumaan valmistautuessaan nousemaan kutujokeen. Tällöin kala liikkuu tyypillisesti lähellä pintaa, 0–3 metrin syvyydessä, ja parhaita alueita ovat virran ja avoveden rajapinnat sekä saarten ja luotojen ulkopuoliset selkävedet, joilla näkyy silakka- tai muikkuparvia.
Vinkki: Nousuaikaan kannattaa kartoittaa jokisuun lähialue huolellisesti useaan kertaan – taimen saattaa odotella virran tuntumassa pitkiäkin aikoja ennen nousuaan, jolloin sama alue voi tuottaa useita kaloja päivän mittaan.
Kesän syvävetouistelu
Kesän lämpimimpinä kuukausina taimen vetäytyy viileämpään veteen, usein 5–15 metrin syvyyteen lämpötilan harppauskerroksen tuntumaan – sama ilmiö, joka ohjaa myös kuhan liikkeitä kesällä (katso tarkempi selitys termokliinista Kuhan vetouistelu -oppaasta). Tällöin syvyydenhallinta downriggerillä tai paravaanilla muuttuu tärkeäksi, koska pelkkä sukeltava vaappu ei enää yllä riittävän syvälle tasaisesti.
| Ajankohta | Syvyys | Nopeus |
|---|
| Kevät / syksy (nousuaika) | 0–3 m | 4–6 km/h |
| Kesä | 5–15 m | 4–6 km/h |
Vieheet ja värit
| Veden tila / valo | Suositeltu väri |
|---|
| Kirkas vesi | Hopea, luonnolliset kalakuviot |
| Pilvinen sää | Kupari, tummemmat sävyt |
| Samea vesi | Oranssi, chartreuse |
Toimiva vieheen koko on tyypillisesti 8–12 cm, joka matkii silakan tai muikun kokoista ravintokalaa. Taimen reagoi yleensä ripeämpään vetonopeuteen paremmin kuin esimerkiksi kuha.
Rasvaevä, alamitat ja vapautusvelvoite
Tämä on osio, joka kannattaa lukea ennen ensimmäistä taimenreissua. Luonnonkudusta syntynyt meritaimen tunnistetaan ehjästä rasvaevästä (pieni pehmeä evä selän ja pyrstön välissä) – tällainen luonnonkala on Suomessa täysin rauhoitettu ja se on aina vapautettava, koosta riippumatta. Istutettu, viljelty meritaimen tunnistetaan siitä, että rasvaevä on leikattu pois; tällaisen kalan valtakunnallinen alamitta on 50 senttimetriä, ja sitä pienemmät on vapautettava välittömästi.
Vuoden 2024 alusta lähtien taimenta vieheellä kalastettaessa on käytettävä koukkua, jossa on enintään yksi väkäsetön kolmihaarakoukku tai kaksi väkäsetöntä yksihaarakoukkua – tämä helpottaa sivusaaliiksi jääneen rauhoitetun luonnonkalan turvallista vapauttamista. Vuodesta 2025 alkaen taimenen saalis on lisäksi ilmoitettava Luonnonvarakeskuksen Omakala-järjestelmään kahden viikon kuluessa saaliin saamisesta.
Tarkista aina ennen reissua: Säännöt, koukkurajoitukset ja paikalliset rauhoitusalueet erityisesti jokisuiden lähellä muuttuvat ja tarkentuvat ajoittain. Ajantasaiset tiedot löytyvät
kalastusrajoitus.fi-palvelusta ja oman alueen kalatalousalueen sivuilta.
Usein kysytyt kysymykset
Miten erotan luonnontaimenen istutetusta kalasta nopeasti?
Tarkista rasvaevä – pieni pyöreähkö evä selkäevän ja pyrstön välissä. Jos se on ehjä, kyseessä on luonnonkala, joka on vapautettava aina. Jos rasvaevä puuttuu tai on selvästi typistetty, kyseessä on istutettu kala.
Onko taimenen vetouistelu sallittua kaikkialla?
Ei välttämättä – erityisesti jokisuiden lähellä on usein paikallisia rauhoitusalueita ja -aikoja nousukalan suojelemiseksi. Tarkista aina kohdealueen ajantasaiset rajoitukset ennen kalastusta.
Tarvitaanko downrigger välttämättä?
Kesäuistelussa se helpottaa syvyyden pitämistä tasaisena, mutta ei ole pakollinen – paravaani tai lyijysiima riittää monessa tilanteessa. Keväällä ja syksyllä, kun taimen on lähellä pintaa, downrigger ei yleensä ole tarpeen lainkaan.
Muut oppaat
Kunnioittavaa kalastusta ja kiiltävää saalista!